Vapaaehtoisena Violassa
”Se antaa tunteen, että pystyy johonkin vaikuttamaan.”
Istumme yhdessä vapaaehtoisen kanssa Violassa ja keskustelemme hänen kokemuksistaan vapaaehtoisena. Aloitetaan siitä, kuka olet ja miten löysit tiesi Violan toimintaan?
– Olen Aila. Kolme vuotta sitten muutin Savonlinnasta Mikkeliin, kun täällä oli läheisiä. Heti muutettuani menin kävijäksi Violan erokahvilaan, josta läheinen vinkkasi. Hän oli nähnyt mainoksen somessa.
– Erokahvilaa pidettiin silloin Miesten aseman tiloissa rautatieasemalla. Samaan aikaan Violalla oli Kyyhkylä-säätiön Täyttä elämää -ryhmä yli 65-vuotiaille ja menin siihenkin mukaan, kun olin tutustunut ryhmän ohjaajaan Sannaan asemalla.
– Monet luulee, että kaikessa Violan toiminnassa täytyy olla jotain väkivaltataustaa. Mäkin ajattelin niin alussa, vaikkei ryhmässä ollut siitä kyse. Asemalla oli hyvin porukkaa aina erokahvilassa. Nyt toiminta on valitettavasti hiipunut pikku hiljaa. Moni ehkä haluaisi lähteä erokahvilatoimintaan, mutta siinä on jokin kynnys. Itsekin mietin etukäteen, että mitä kahvila tarkoittaa ja istutaanko siellä vain kahvipöydässä. Monikin ehkä tulisi, kun tietäisi, mitä se on. Meillä oli usein erilaisia kortteja, joista sai kertoa, mitä tuli mieleen. Tai sitten oli jokin keskustelunaihe, mistä aloitettiin. Sai puhua, mutta sai myös valita olla hiljaa.
Entä miten päädyit vapaaehtoiseksi?
– Aseman seinällä oli lappu alkavasta erovertaiskoulutuksesta. Sanna houkutteli sinnekin ja menin. Koulutus oli tosi kiva käydä yhdessä toisen vertaisen kanssa. Erovertaisjoukossa oli tosi hyviä tyyppejä, mikä ehkä ratkaisi koulutukseen lähdönkin. Saatiin nauraa ja meillä oli aina tosi kivaa.
Mitä vapaaehtoisuus sinusta vaatii?
– En koe, että se olisi raskasta. En kävisikään, jos olisi. Teen sitä mitä haluan, olen sen oppinut tähän ikään mennessä.
Mitä se antaa?
– Tunteen, että pystyy johonkin vaikuttamaan. Erovertaisena tapasi ihmisiä ja kuuli erilaisia juttuja heiltä. Teen myös kirkolla vapaaehtoishommia. Vapaaehtoisena on valinnan vapaus, saa itse valita milloin ja mitä haluaa tehdä. En esimerkiksi halua sitoutua viikoittaiseen toimintaan. Eläkkeellä on aikaa. Saa hyvää mieltä. Sain useita ystäviäkin.
– Osallistuminen auttoi myös tutustumaan Mikkeliin. Vaikka ennen muuttoakin olin käynyt täällä, niin kahvilassa sain vinkkejä kaikesta toiminnasta Mikkelistä. Mikkeli on pirteä kaupunki ja tekemistä riittää, pitäähän sitä itsekin toki olla aktiivinen ja lähteä.
Millaisena järjestönä Viola sinulle näyttäytyy?
– Se tekee kaikkea muutakin kuin väkivaltatyötä. Yli 65-vuotiaiden ryhmä oli hyvä esimerkki. Me juteltiin ja askarreltiin, huovutettiin, käytiin kukkapajassa… Hyvää oli, että ryhmässä oltiin saman ikäisiä, juuri eläkkeelle jääneitä, niin jakamista riitti.
Mitä vapaaehtoistehtäviä voisit tehdä tulevaisuudessa?
– Kaikesta olen kiinnostunut, ja jos en ole kiinnostunut jostain tietystä tehtävästä, sanon sen työntekijöille. Voisin esimerkiksi mummoilla lapsiryhmissä. Olen toiminut näkövammaisten, lasten ja vanhusten kanssa aiemmin, joten ei tarvitse jännittää ihmisten parissa. Olin lähihoitajana palvelutalossa viimeiset parikymmentä vuotta työelämässä.
Mitä sanoisit ihmiselle, joka miettii vapaaehtoisuutta?
– Sitä ei tiedä, ennen kuin kokeilee. Siitä saa itsellekin. Esimerkiksi ryhmien kautta toiminta tulee tutuksi ja sitä kautta voi tulla vapaaehtoiseksikin.
Oletko kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta?
