Mielenterveysviikko – ihmissuhteet ja tunteet

Ihminen on sosiaalinen eläin. Me synnymme perheeseen ja kasvamme yhteisössä, ja oman hyvinvointimme takia tarvitsemme toisia ihmisiä. Toki tarvitsemme myös yksinoloa, kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta pääperiaate on, että ihminen tarvitsee ihmistä.

                      Kohtaamisemme toisten kanssa voivat olla monitasoisia. On eri asia tavata myyjä kaupan kassalla kuin kohdata työ- tai opiskelukavereita ajan kanssa. Ja on toinen asia rupatella arkisia asioita kuin jakaa tunteita ystävän kesken. Elämämme on moninainen kudelma, ja monenlaiset kohtaamiset ovat hyväksi. Joskus on hyvä saada puhua ihan vain säästä hyppäämättä suoraan syvään päähän.

                      Sanotaan, että yksinäisyys on suomalainen kansantauti. Viisasten kiveä tarvittaisiin siihen, miten saataisiin lukuisat yksinäiset kohtaamaan toisiaan. Erityisen haastava tilanne on, jos eteen sattuu suuria vastoinkäymisiä, sairautta itsellä tai lähipiirillä, menetyksiä tai muita elämän kolhuja. Silloin tarve saada ihmisiltä myötätuntoa on suuri, mutta oma jaksaminen ottaa itse yhteyttä toisiin voi olla vähäinen.

                      Nykyisin puhutaan monessa paikassa siitä, kuinka kuormittavat ihmissuhteet kannattaa katkaista viemästä itseltä voimaa. Tämä on vaarallinen ajatus, sillä meillä jokaisella on elämässä erilaisia vaiheita. Joskus tarvitsemme itse enemmän, joskus jaksamme antaa toisille enemmän. Tasapaino hyvässä tapauksessa löytyy pitkällä aikavälillä.

                      On vaikea antaa yleispätevää neuvoa, mistä voi lähteä hakemaan apua, jos yksinäisyys vaivaa. Totta on, että ihminen voi olla yksin myös toisten seurassa. Mutta jos tuntuu, että omassa elämässä on ihmisen kokoisia aukkoja, liikkeelle kannattanee lähteä monella rintamalla. Voitko lisätä arkisten kohtaamisten määrää liikkumalla enemmän ja käymällä vaikka kirjastossa, jossa on ihmisiä? Voitko hakeutua eri järjestöjen toimintaan ja ryhmiin, joissa jakaa ajatuksia? Onko jossain joku, jolle voit soittaa ja pyytää lähteä kanssasi ulkomaailmaan? Pienin askelin liikkeelle lähtö on hyvä tässäkin, kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla vaan jokainen kohtaaminen voi olla se pieni liekki, joka lisää valoa elämään.

– Marjut, Voimaa ja valoa elämään -hankkeen (ESR+) vapaaehtoinen